Kaikki lähti liikeelle Jäkärlän ala-asteen 2. luokalta, jolloin piirtäminen ja käsityöt olivat minulle kaikki kaikessa. Äidin ja silloisen opettajani kannustuksella hain siirtoa kuvaamataito-painotteiselle luokalle Turun Marttiin. 
Pääsykokeet tuolloin jännittivät hirveästi, olihan sen iso juttu 8-vuotiaalle hakea omilla taidoillaan toiseen kouluun. Ja sinnehän sitten pääsin! Ylä-asteella jatkoin myös kuvis- ja käsityöpainotteisella luokalla Turun Lyseossa. Ylä-asteen aikana minulle alkoi muodostua ajatusta tulevasta ammatistani, joka tulisi olemaan maalausalalla.

Hain siis Turun maalariammattikouluun (TAO) ja pääsinkin sisään! Ammattikorkeakoulu oli jo ylä-asteella tähtäimessä ja Turun maalariammattikoulu, olisi sille hyvä ja mahdollinen ponnahduslauta.
Opiskellessani maalausalaa, restaurointi alkoi kiinnostaa yhä enemmän. 
Mukailumaalaukset, erikoistekniikat ja entisöinti. 
Suomessa oli tuolloin (vuonna 2011) kaksi ammattikorkeakoulua, joista toinen tarjosi konservaattoriopintoja (Seinäjoen AMK) ja toinen restaurointiopintoja (Kymenlaakson AMK).

Molempiin hain ja molempiin myös pääsin sisään! Jalat, haaveet ja odotukset veivät kuitenkin Kouvolaan kohti restaurointiopintoja. Uusi kaupunki, uudet kaverit ja uudet kujeet! Jännittävää!

Opiskelu oli 4 vuoden rupeama ja sinä aikana pyöri monia ajatuksia päässä tulevaisuuteen liittyen ja mitä tapahtuisi opiskelujen jälkeen. Päällimmäisenä oli kuitenkin aina ajatus omasta yrityksestä. 

Kolmannen opiskeluvuoden jälkeen pääsin jo muuttamaan takaisin Turkuun vaikka opiskeluja oli vielä vuosi jäljellä. 
Tuon vuoden aikana olin TAO:ssa työharjoittelussa 4kk, mikä oli ihan loistavaa! 
Siellä olivat tutut ja kannustavat opettajat ja minulla oli mahdollisuus myös itse opettaa maalausalan opiskelijoita. Itseluottamukseni kasvoi ja halu tehdä juuri niitä töitä, joista oikeasti pidän. Olen 7 vuoden aikana ollut monilla kaupungin rakennustyömailla ja muissa vastaavissa kohteissa, eikä se oikein ole minun juttuni. Se, että sain olla työmailla muutamien opiskelijoiden kanssa ja ohjata heitä siellä itse, kasvatti tunnetta siitä, että haluan tehdä mielummin itsenäistä työtä ja ohjata ennemmin muita kuin olla itse ohjattavana. 

Tuon työharjoittelun aikana yrityksen perustaminen tuntui aina vain paremmalta ajatukselta. Sain myös TAO:n opettajilta hieman neuvoja sekä kannustusta asian suhteen. He myös lupasivat jatkossakin auttaa ja neuvoa, jos on tarvetta.

Aivan mahtavaa! 

Mutta nyt vihdoinkin opiskelut ovat ohiste ja täältä löytyy onnellinen restaurointi artenomi, jonka haaveesta tuli totta! 
Minulla on nyt oma yritys ja asiakkaitakin jo valmiina. 

Tästä se lähtee ja täysillä pusketaan eteenpäin!!